Paluu koulunpenkille

Viime postaksestani onkin kulunut oikein ennätyssuuri aika... Onneksi siis en lupaillut, ainakaan muistaakseni, mitään seuraavan postauksen tuloajasta. Ja syitä miksi tämä postaus tulee vasta nyt on monia.

Ensimmäisenä aikajärjestyksessä mainittakoon hiihdon alueleiri, joka vei hetkeksi kaiken huomiokykyni ja voin ihan rehellisestikin todeta etten siellä mitään postauksia olisi päässyt tekemäänkään... Treenaaminen ja päiväunten nukkuminen kun siellä veivät kaiken huomioni... :D Mutta tottahan toki siellä muutakin tehtiin kuin vain nukuttiin!

Kuvassa Riikka Sarasoja-Lilja, kuva on napattu hänen nettisivuiltaan.

Seuraavana listalta löytyy yleinen sähellys, jota on säestäneet niin erinäiset suunnistuskilpailut, harjoitukset ja kaikenlainen räpeltäminen ja syyssiivouksen aloitteleminen. Jonkinlaista siivousta on kyllä syntynyt, tosin vain metri kertaa metri kokoisella alueella...

Ja sitten viimeisimpänä ja pahimpana, itse koulunaloitus. Se tapahtui ainakin omalta osaltani viime maanantaina ja jo nyt odotan innolla seuraavaa lomaa... Täytyykin siis vain todeta että kasiluokka on todella niin paha kuin useimmat huhut kertovat, oikeastaan pahempikin. Jo nyt tiedossa on runsaasti läksyä ja ylimääräisiä englanninkursseja, matematiikkaa... Toisaalta olen viimevuonna saanut suoritettua koko peruskoulun käsityön ja kotitalouden mistä on suurta hyötyä. Se raskas taakka häipyi viimein olkapäiltäni! :D Itseasiassa olin mielestäni ihan hyvä käsitöissä, ja tuleehan noita cossejakin tehtyä, mutta silti numeroni on aina ollut kasi... Todennäköisesti surkean virkkuu- ja neulontaosaamiseni takia. Kotitalous sen sijaan, no teoriassa sen kyllä osaisin kympinarvoisesti mutta se toteutus on vielä hieman hakusessa... En edes halua kuvitella mitä yksinelämisestäni oikein tulee...

Tämäkin kuva on nopeasti netistä napattu, edu.fi:n sivuilta.

Ja niin omituiselta kuin se ikinä kuulostaakin, inhoa liikuntaa. Mutta ei huolta, tähänkin on perustelunsa! :) Syynä ovat siis tälläkertaa yliliikkuvat niveleni ja perin juurin ynseät ja epämukavat liikunnan opettajani. Tämänvuotinen, tai kokoajan yläasteella ja kuudennella liikunnanopettajani toiminut toistaiseksi nimettömänä pysyttelevä naisihminen nimittäin luulee että niveleni ovat keksittyä. Tämä siksi ettei minun  tarvitsisi pelata jalkapalloa tai telinevoimistella...

Oli niin hauska kuva että pakko laittaa. Ja lisäksi niin aiheeseen sopivakin! :) Tämä napattu betweentalk.com:in sivuilta.

Suunnistamassa, ja jälleen heinäkuun helteillä

Tulipahan tässä viimeviikonloppuna käytyä jälleen Lahti-Suunnistuksessa, joka järjestettiin jälleen heinäkuun helteillä. Tosisin sanoen kyseisessä kilpailussa on ollut aina todella kuuma sää, mikäli nyt minä muistan. Mutta varsin hyvin menivät itseltäni kilpailut tänäkin vuonna! Yhteistuloksissa olin jopa toinen, vaikka kilpailinkin ikäisiäni vanhemmassa sarjassa. Ensimmäisenä päivänä voitin, mikä oli kyllä ihana uutinen. Tuolle ensimmäiselle päivälle ja keskimatkalle sitä oltiin tähdätykin! :)

 Tulipahan kuitenkin niin, etten sitten kaiken tohinan ja väsymyksen keskellä saanut raavittua kasaan juttua Lahti-Suunnistuksesta. Onneksi kuitenkin on edessä vielä NuJu (Nuorten Jukola), minne toivoisin pääseväni ainakin 2. joukkueeseen... Ja jos en pääse, niin matkustan ainakin paikanpäälle. Olisihan se hauskaa myös itse kilpailla, mutta kun noista viestijoukkueiden valinnoista ei aina pysy tavallinen tallaaja perillä. :) Etenkin kun välillä tuntuu talkootyön vaikuttavan niihin enemmän kuin itse suunnistustaito...

Joka tapauksessa kisat ovat nyt takana päin ja minäkin saan vaihteeksi huokaista hieman helpotuksesta. Tiedossa olisi rahallisia ja pitkiä kävelylenkkejä, jotka varmasti tuovat hieman mukavaa poikkeusta treenisuunnitelmaani. Ja samalla ajattelin kuunnella hieman musiikkia mainiosta Samsungin kännykästäni... Ei ihan perinteistä lenkkeilyä!

Mutta enpä sitten väsääkkään tähän postaukseen enempää, muuten nimittäin varmaan tylsistyttäisin kaikki lukijani ainaisilla kilometrisepustuksillani... :)

Case Closed, Meitantei Conan or Detective Conan

Tulipahan tässä lolimekon valmistelujen lomassa myös hieman alettua katsomaan taas jo monen vuoden takaa suuren ihailuni, palvontani ja fanitukseni alaisena olleen manga-sarjan anime-versioita. Kyseessä on siis Gosho Aoyaman sarja, suomessa parhaiten tunnettu nimellä Salapoliisi Conan. Kyseinen sarjahan on suosittu ympäri maailmaa ja tunnettu mm. Japanissa nimellä Meitantei Conan (Mestarietsivä Conan) ja Yhdysvalloissa nimellä Case Closed (huonolla englanninkielelläni suomennettuna Tapauksessa kiinni).

Koska olen myös tänään harvinaisen laiska, en jaksa edes yrittää väkertää tähän kummoista esittelyä sarjasta. Niinpä kopioin jälleen jostakin, tälläkertaa CONAN-KUN fanisivustolta tänne pienen esittelyn. Samaiselta sivustolta löytynee rutkasti lisätietoa sarjasta, mikäli siitä (ja toivottavasti) kiinnostuit! ;)

Shinichi Kudo on 17-vuotias lukiolainen, joka toimii vapaa-aikana etsivänä. Hän on saanut mainetta ja kunniaa ratkaisemistaan rikoksista ja omaa myös suurta luottamusta Tokion poliisipiirin poliiseilta, kuten komissario Megurelta. Eräänä päivänä Shinichi on tyttöpuolisen lapsuudenystävänsä kanssa viettämässä aikaa huvipuistossa, jonka nimi on Tropical Land. He päättävät käydä vuoristoradalla ajelulla, mutta tuosta ajelusta tulee ikimuistoinen, sillä samassa vaunussa oleva henkilö murhataan aivan heidän istumapaikkojensa tuntumasta. Shinichi alkaa ratkoa murhamysteeriä eikä aikaakaan, kun se on jo perin pohjin selvitetty. Paikalla on kuitenkin samaan aikaan myös kaksi mustiin pukeutunutta herraa, joiden käyttäytyminen jää häiritsemään Shinichiä. 

Myöhemmin Shinchi seuraa kyseistä kaksikkoa ja löytää toisen näistä käymässä kiristyskauppaa huvipuiston johtajan kanssa. Shinichi nappaa kuvia talteen kamerallaan, mutta toinen mustiin pukeutuneista herroista huomaa hänet ja onnistuu hiipimään Shinichin taakse tämän huomaamatta, saaden kolkattua häneltä tajun kankaalle. Mustiinpukeutunut herra, joka paremmin tunnetaan nimellä Gin – syöttää Shinichille vasta testausvaiheessa olevan myrkkykapselin, jonka tarkoituksena on hävittää ruumis täydellisesti ilman jäämiä edes myrkystä. Toisin kuitenkin käy ja myrkky kutistaa Shinichin kymmenen vuotta nuoremmaksi ja seuraavan kerran, kun Shinichi herää, hän onkin seitsemän vuotias! 

Shinichi yrittää epätoivoisesti ratkaista mustiin pukeutuneiden miesten arvoitusta ja saada yhdessä toisen kohtatoverinsa Shihon (Ai/Sherry) kanssa valmistettua vastamyrkkyä, joka palauttaisi heidät takaisin oikean ikäisiksi. Organisaatiota tuntuu kuitenkin olla lähes mahdotonta tavoittaa ja kohtaamiset näiden kanssa ovatkin harvinaisia, mutta sitäkin toiminta täytteisempiä. Organisaation metsästyksen ohella, Shinichi auttaa etsivä Kogoro Moria ratkomaan tämän saamia toimeksiantoja. Agasa pyysi Rania majoittamaan Shinichistä Conaniksi muutautuneen pikku pojan luokseen, jotta Shinichin olisi helpompi saada vihjeitä organisaatiosta, sillä mikä muu paikka kuin poliisiasema tai etsivätoimista tarjoaisi sellaisia mahdollisuuksia.
Conanin ja kumppanien seikkailu jatkuu edelleen kuumeisesti, ja he joutuvat lähes päivittäin mitä vaarallisempiin seikkailuihin ja rikosten maailmaan.. 

Itse pidän sarjan hahmoista eniten Eri Kisakista (kuva alhaalla), vaikkakin Eri esiintyykin vain valitettavan harvoin sarjassa. Etenkin nyt odotan innolla koska Gosho tekee seuraavan mangan, jossa myös Eri on mukana...

Tässä jälleen jo aiemmin mainitulta fani-sivustolta törkeästi napattu pieni esittelynpätkä... Sielläkin hänet oli laitettu vain satunnaisiin hahmoihin... ;___; Muutosta tähän Gosho!

Perustiedot:
Ikä: 37
Sukupuoli: Nainen
Silmien väri: Sininen
Hiusten väri: Ruskea

Tausta:
Eri on Kogoron entinen vaimo, mutta heidän eronsa ei ole vielä täysin virallinen ja heidän suhteensa onkin luokiteltu tällä hetkellä asumuseroksi. Eri on myös siis Ranin äiti, mutta hänen mielestään on parempi, että Ran asuu isänsä luona, sillä Erin elämäntahti on hyvin kiirreellistä asianaja työntakia ja Kogoro tarvitsee Rania luokseen avuksi. Eri omistaa myös nykyään kissan, jonka nimi on mystisesti Goro, jokainen voi pohtia mistä moinen nimi on mahtanut kissalle kenties tulla. Goro on rodultaan Venäjän sininen.

Erin ja Kogoron tunnesotkuja on seurattu aina ajoittain sarjassa ja heidän väleissään onkin tapahtunut viimeaikoina positiivista edistymistä, vaikka monesti Kogoro onnistuukin sössimään asiat vahingossa. Heidän tunteensa ovat kuitenkin edelleen hyvin vahvoja molemminpuolin eikä Eri voi sietää nähdessään Kogoron jonkin toisen naisen kanssa. 

Ammatti:
Eri on ammatiltaan lakimies ja hän omistaa oman lakifirman, joka kantaa nimeä Kisakin asianajotoimisto. Eri on työnsä puolesta hyvin arvostettu ammattilainen ja hän saa osakseen paljon toimeksiantoja. Hän on myös muutamaan kertaan joutunut ratkaisemaan yhdessä Conanin kanssa visaisia murhatapauksia rikospaikalta käsin sattuessaan paikalle ja hänen päättelytaitonsa ovat vakuuttaneet myös Conanin hyvin. Eräässä tapauksessa Eri joutui myös edustamaan miestään, koska tämä sotkeutui tahtomattaan erääseen murhaan muistamatta itse mitään tapahtumista. Eri ei myöskään ole koskaan hävinnyt yhtään juttuaan.

Hän on myös hyvin korkeakoulutettu henkilö jo ammattinsakin vuoksi. Lisäksi Erin entinen koulu on Teitan High School, jossa hän tapasi ensimmäisen kerran myös Kogoron, Yukikon sekä Yusakun. 

Harrastukset:
Eri tasapainoittaa kiireellistä elämäänsä neulomisen avulla. Hän on asiassa erittäin taitava ja onkin antanut Ranille ohjeita hyvän villapaidan tekemiseen, kun tämä halusi yllättää Shinichin. Eri myös pitää erittäin paljon pesäpallosta, mutta lähinnä katsomistasolla vain.

Muuta:
Hänen nimimerkkinään on toiminut mm. The Queen of the Legal World. Lisäksi Eri on totaalisen huono kokki, joka onkin osoittautunut yhdeksi mahdolliseksi syyksi hänen ja Kogoron riidoille. Ja hän pitää erityisen paljon Kahvista.

Mutta todellakin suosittelen lämpimästi sarjaa kaikille, vaikkei olisikaan mangasta/animesta erityisen kiinnostunut! :) Se sen takia, että sarja on pääosin dekkari! Sarjassa on myös mitä mainioin juoni ja seuraavista osista ei ole puutetta :) Toisaalta Gosho alkaa juorujen mukaan pikkuhiljaa lopettelemaan sarjaa, mutta eihän se koskaan estä lukemista?

Paluu lolitojen maailmaan

Niin, viimepäivien ajan on tullut lähes pakonomaisesti seurattua urheilua, urheilua ja vain urheilua, siinäkin pääosin suunnistuksen MM-kisoja. Ja ovathan nyt käynnissä yleisurheilun Eliittikisatkin. Mutta eipä minusta ikinä sen kummempaa yleisurheilufania ole tullut. Mutta ennen kuin palaan haikailemaan urheilumaailmaan, kerron hieman uusista suunnitelmistani.

Täällä netissä poukkoiltuani tulin eräänä päivänä törmänneeksi aivan ihastuttavaan Sweet Lolita-mekkoon, mutta jotenkin asia vain jäi unholaan. Nyt, Vuokatinmatkaltani palattuani, kaivoin saman mekon kuvan uudelleen esiin ja jatkoin sen ihastelua. Samassa mielessä kävi se sekopäinen ajatus, että voisinhan minä yrittää väsätä mekon itse. Alhaalla esittelyssä kyseinen mekko.

Tuollaisen mekon tekeminen taitaa olla melkoinen pala tällaiselle, käsitöissä ei niin hyvälle kasinoppilaalle. Mutta yrittänyttähän ei laiteta, vai mitä? ;) Vai miten tuo sananlasku nyt menikään...

Tutkiskelin kuitenkin aika kauan kyseisestä mekosta otettuja kuvia, jotka löytyvät myös Milanoo.com'n sivuilta. Tässä sama mekko toiselta sivulta ja melkoisen söpön koristeen kera.

Aikani mietittyäni totesin myös että mekon helman alla on todennäköisesti myös se lolimekoile tyypillinen "muovikerros". Niin, että nyt varmaan sen ostaminen onkin suurin murhe, mutta toisaalta ehkä monta kerrosta kangasta ajaa saman asian? Että tällaisia ajatuksia minun pienessä pääkopassani juuri nyt pyörii.

Mekosta on hahmoteltu eräänlaiset kaavat paperille ja tämänhetkisen murheena ja oman kropan mittaaminen, jotta kangaspaloihin saadaan oikeat koot. Alhaalla vielä koriste, joka ei vaikuta niinkään mekon vaikeimmalta kohteelta. Ainakin aion yrittää luoda senkin!

Tämä mekkohan on ostettavissa jo aiemmin mainitun Milanoo.com'in sivuilta 62.99 dollarin hintaan. Itseltäni ei kuitenkaan mitään dollareita löydy (vaikkakin hinta olisi varmasti muutettavissa euroiksikin) enkä itse eio sitä tuolta tilata... Ja voisihan mekon tekeminen itse käsin olla hauskaakin? Itse olen tähän asti tehnytkin jo yhden mekon...! (saavus sekin) Ja mielestäni mekon tekeminen oli todella hauskaa, vaikka saumuri onkin hengenvaarallinen tappajakone.

Mekko vielä takaapäin. Tuota minä vielä mietin. Nauhat todennäköisesti kyllä säilyvät, mutta ajattelin että ne voisivat aivan yhtä hyvin olla valkeatkin... :)

Mutta enhän minä aina ole noin "ostosvastainen". Minä nimittäin hiljattain juuri ostin itselleni uuden, ihanan ja äitini työkaverin tyttaren japanista tilaaman lolita-hameen. Ja se on kyllä varmaa, että tulen pitämään sitä koulussa! :) Siinä ei kenenkään massateinin mielipiteet vaikuta laisinkaan... Ostamani hame näkyvissä alhaalla (vaaleanpunaruudullinen, hintalapun omistava ja keskimmäinen/päälimmäinen hame).

Hameen mukana tuli myös samaa kuosia oleva rusettipanta, joka on jo nyt vakiinnuttanut paikkansa perus päivävaatteissani. :)

World Orienteering Championships (WOC 2013)

Niin, mahtavinta kuluneessa viikossa on varmasti ollut tänä vuonna Suomen Vuokatissa järjestettävät Suunnistuksen MM-kilpailut! Olin itse seuraamassa kisoja paikan päällä ja myös osallistumassa MM-kilpailujen yhteydessä järjestettyyn Kainuun Rastiviikkoon. Mahtava meininki etenkin kun itsekkin pääsi siinä samassa suunnistamaan MM-kisamaastoissa.

Näin junnusarjoissakin riitti porukkaa (useimmissa sarjoissa 100 osanottajaa) ja lisämakua kilpailuun loi myös MM-kilpailuiden takia Suomeen matkustaneet ulkomaalaiset, jotka hekin siis kyseiselle Rastiviikolle osallistuivat. Omassa sarjassani näkyi porukkaa olevan Suomen lisäkis Venäjältä (mikä ei olekaan suuri ihme kun kerta naapurimaita ollaan), Virosta ja itselle yllätysmaana Irlannista. Vanhempien sarjoissa osanottajat olivatkin sitten kotoisin jo U.S.A:sta, Australiasta, Japanista ja Etelä-Amerikasta, hieman lähempana sijaitsevia valtioita unohtamatta.

Ja tulihan niitä mitaleita Suomellekin, tosin ennakkosuosikki Minna Kauppi niitä ei juurikaan tuonut. Ylhäällä Jani Lakanen voitettuaan miesten pitkän matkan hopeaa, vieressään voittaja Ranskan Thierry Guergiou. Miesten puolella Mårten Boström toi myös upeasti Suomeen kultaa sprintiltä!

Naisten puolella sen sijaan Merja Rantanen voitti naisten keskimatkalta varmasti hyvin tervetulleen ja odotetun pronssimitalin, kuten teki myös Venla Niemi naisten sprinttimatkalla. Kummassakin kilpailussa voiton vei Sveitsin Simone Niggli. Alhaalla järjestyksessä Venla Niemi, Merja Rantanen ja Simone Niggli. Kuvat on löydetty Googlesta.

Naisten viestissä Venla Niemi toi Suomen upeasti kärjessä vaihtoon ensimmäisen osuuden jälkeen. Toisella osuudella Anni-Maija Fincke joutui kuitenkin luovuttamaan kärkipaikan Norjan Mari Fastingille ja toi lopulta Suomen vaihtoon kolmisen minuuttia Norjaa perässä. Ankkuri Minna kauppi sai viimein viestissä kerättyä itsensä päätyen normaalille tasolleen ja ja juoksi ankkuriosuuden kärkiajan, nostaen Suomen toiseksi. Voitto oli Norjan joukkueelle suuri helpotus aluksi huonosti sujuneen suunnistusviikon päätteeksi.

Allekirjoittaneen kisat sujuivat aluksi hyvinkin mainiosti Tipasojan nopeissa maastoissa missä myös tuo MM-pitkä kilpailtiin. Maasto oli kaunista, aukkohakkuiden halkomaa, jäkäläpeitteistä mäntymetsää eikä kiviäkään löytynyt juuri mistään. Alla pieni karttapala vielä tuntemattoman suuruuden GPS:sän kera.

Kaksi kispäivää Tipasojalla vietettyä oli aika siirtyä Vuokatin rinteeseen, Koulurinteeseen, joka erosi edellisestä kilpailumaastosta kuin yö ja päivä, ehkä enemmänkin. Maasto oli siellä hyvin peitteistä, hidasta ja radat olivat lisäksi hyvin raskaat suurten korkeuserojen takia. Ja löytyihän alueelta muutama hyvinkin upottava suo.

Koulurinteessä kilpailtiin Kainuun Rastiviikon kahden viimeisen kilpailupäivän lisäksi myös MM-keskimatkan sekä viestin merkeissä. Niinpä maastoon syntyi nopeasti (suuren osanottomääränkin takia) uria, jotka saattoivat viedä joko omalle rastille tai sitten jonnekkin aivan muualle. Niitä kannatti kuitenkin seurailla, sillä maasto oli todetusti erittäin raskasta tiheän kasvillisuuden takia. Niin, ja etenkin torstain kartta oli juuri kasvillisuuden takia miltein kokonaan vihreä. Ja tulihan siellä pummattuakin...

Ja tulihan siellä myös tarkastettua Aateli Racen (rullahiihtokilpailu) reitti Vuokatinvaaraa ylös ja ihmeteltyä myös maisemia Puolangalla, jonne yhtenä välipäivänä matkustimme sukujuurien takia. Ja ovathan ne Kainuun maisemat aivan oma lukunsa... Niin kaunista! :) Kuva on Paltamosta.

Rastiviikon jälkeen suuntasimme autonnokan kohti Kalajokea, jossa ihmettelimme Pohjois-Pohjanmaan lakeuksia. Tosin, suurin osa matkasta tuntui olevan pelkkää pusikkoa. Merta kohden lähestyessä myös puusto alkoi suorastaan pienentymään ja lopulta männytkin näyttivät tulitikuilta. Tarkoituksenammehan tällä Kalajoen matkalla oli käydä kurkkaamassa ensivuoden Hopeasompien (käytännössä hiihdon junnujen SM-kisat) maastoihin. Mutta sitä ennen kävimme kuitenkin ihastelemassa Kalajoen merenrannan hiekkarantaa. Ja olihan se ihastuttava, tuli jotenkin Tanska mieleen.

Ja vielä Googlestä löydetty ilmakuva rannasta.

Olin sanaton, etenkin kun en juurikaan ole hiekkarantoja nähnyt sillä matkusteltua on tullut vain Suomen ja Ruotsin alueella. Mutta viimein tuuliselta rannalta päästyämme suuntasimme askeleemme Kalajoen Junkkarien keskuspaikkana pitämälleen hiihtomajalle. Pohjanmaalla kun oltiin niin ensimmäiseksi tuli mieleen jotain hyvin tasaista aluetta. Mutta mitä sieltä löytyikään? Valtava mäki! Maasto muuten oli hyvin kaunista, vaikkakin karua kivikkoa.

Lopulta heitimme kuitenkin heipat Kalajoelle ja suuntasimme Pohjanmaan laakeille pelloille, joilla ehkä pettymykseksi kasvoi hirveästi pusikkoa. Pellot eivät siis jyväjemmarien naapurustossa asuvalle hämäläistytölle niin suurta hämmennystä kuin ehkä olisi toivottu, mutta taloja sen sijaan tahdoin lähes kokoajan pysähtyä kuvaamaan. Niin että se siitä puukkojunkkarien yksityisyydestä... ;)

Youtube pelasti henkeni!

Niin, jopa tällainen takapajulassa asuva urheilijatyttö saattaa kokea internetin pelastavan vaikutuksen. Mutta ehkä hengenpelastuminen on hieman liioiteltua, vaikka se siltä kyllä suoraansanoen tuntui!

Kävi siis niin, että eräänä päivänä äitini löysi Prisman alennusmyynneistä James Bond-elokuvan lisäksi vanhan TV-sarjan, Lumisen virran miehen, kuuden ensimmäisen jakson yhteis-DVD-boksin. Ja minä totta vie jäin sarjaan pahasti koukkuun, sitä on siis viimeaikoina tultu katseltua äitini mielestä hieman liiankin monesti.

Valitettavasti tuon kyseisen sarjan seuraavaa DVD-boksia ei löynyt mistään ja vaikka äitini kyselikin sitä, vastattiin ettei kyseisen sarjan myyminen ole S-ryhmän kaltaisille megakauppaketjuille kannattavaa. Joten, toista osaa ei todennäköisesti löydy mistään, ehkä Helsingistä. Mutta tässäpä kohtaa kuviohin astuu mukaan pelastavana tekijänä Youtube, josta löysinkin kaikki loputkin Lumisen virran miehen jaksot. Englanninkielisinä tosin, mutta paraneehan siinä sitten samalla kielitaitokin.

Googlen hakutulosten mukaan ilmeisesti on olemassa myös toinen The man from snowy river-sarja, mutta itse en tiedä siitä ainakaan toistaiseksi vielä mitään. Mutta, kunhan saan tuon McGregor Saga:n katsottua, voin hyvinkin tutustua tuohon toiseen sarjaan. Se jää tosin nähtäväksi, sillä usein en pidä liian samankaltaisista tai erityisesti samasta sarjasta tehdysitä eri versioista!

The Man from Snowy River McGregor Saga sijoittuu havaintojeni perusteella Etelä-Australiaan. On oikeastaan hassua miksi päädyn aina seuraamaan silmä kovana kaikenlaisia australialaissarjoja, sillä edellinen kiinnostuksen kohteeni oli Lentävät lääkärit. Ja sarjoissa alkaa nähdä jo ns. tuttuja näyttelijöitä, sillä esimerkiksi McGregor Saga:n Colin McGregor ja hänen vaimonsa Emily McGregor ovat molemmat näytelleet Lentävissä lääkäreissä.

Tai sitten vain rakastan dingoja ja kenguruita liikaa? :) Mutta käykää toki itsekin katsomassa muutama osa kyseistä sarjaa, ja mikä parasta, jopa aivan ilmaiseksi Youtubesta! Sarjan ensimmäisen osa pääset katsomaan tästä. Nuorempana ihmettelin aina miksi ihmiset lataavat videoita nettiin ja antavat ihmisten katsella niitä maksamatta euroakaan. Mutta todellisuudessa he ilmeisesti tienaavat asiasta rahaakin, klikkauksien tuomien mainostulojen myötä. Itselleni tuo asia tokikin on vielä hieman hämärän peitossa...

Joskus todellakin alkaa tuntua että Australian ilmasto on siirtynyt tänne koto-Suomeenkin, sillä nytkin ilma on niin hiostava ja kuuma. Eikä edes tuulen henkäystä! Ja lisänä vielä se outo usva, joka leijailee melko korkealla ilmassa yöaikaan. Ja silloin ilmakin tuntuu niin kostealta että käsi kastuu heti, jos sen työntää ikkunasta ulos... Pelottavaa!

Ja nyt minun täytyisi lähteä vielä suunnistamaan tuohon säähän, tänään on nimittäin suunnistuksen AM-partio. Itse en ole kyseiseen partiosuunnistukseen koskaan vielä osallistunut ja koska kilpailen näinkin nuorena aikuisten sarjassa, en toivo itselleni niitä kaikista kauimmaisia rasteja... ;)

Näin loppuun täytyy vielä kiittää äitiä, joka löysi uuden raparperiohjeen netistä. Tänne en voi sitä laittaa, sillä en itsekkään tiedä koko ohjeesta mitään, mutta herkullista raparperipiirakkaa sillä saa tehtyä! :)

Juhannus

Niin, siinähän se Juhannus jälleen meni, vai pitäisikö minun nyt kieliopin mukaan kirjoittaa juhannus? Kuitenkin, olen tässä viimepäivien ajan saanut kärvistellä kaikista harmeista mitkä tuo alkukesän helleaalto aiheutti. Kukkiakaan ei juuri näy missään, sillä kaikki ovat menneet "ohi" ja niillä on paraikaa siitepölykausi meneillään!

No, täytyihän minun kuitenkin ne seitsemän kukkaa tyynyni alle jostain löytää ja kaikenlaisissa pusikoissa ryömittyäni onnistikin. Sainhan minä ne, mutta unet eivät kyllä olleet aivan toivontunlaisia...

Näin siis unta että olin Oopperan (siis juuri sen uimahallin näköisen rakennuksen) balettioppilaitoksen oppilas ja valmistauduin paraikaa johonkin keijukaisnäytelmää. Ja unessani olin vielä ensimmäistä kertaa kärkitossuilla, tosin nimitin niitä unessani tohveleiksi, ja tanssin niillä sitten tuskaisesti ensimmäiset harjoitukset. Mitään "unelmien prinssiä" unessa ei tosin ilmennyt, jollei sitä epäilyttävää talonmiestä, joka hoiti venyttelemiseni lasketa... Mutta eipäs puhutakkaan hänestä enempää! ;)

Niin, todellakin aloin hämmästelemään uneani, sillä eräs luokkalaiseni on juuri nimenomaisessa balettioppilaitoksessa. Mutta en ole tullut ajatelleeksenikään häntä sitten viime lukuvuoden loppumisen! Eikä hän tosin edes osallistunut uneni näyttelijäkaartiin...

Mutta eipä siitäkään sitten enempää, koska haluan kertoa vielä toisesta järkyttävästä asiasta unissani. Nimittäin kamalimmasta naisesta ikinä, liikunnanopettajani esiintyi siellä myös. Yöh... Kyllä, kuten varmaan voittekin päätellä en ole kyseisen opettajan kanssa kovin hyvissä väleissä. Ja mainitsen asian tokikin anonyymina, ihan vain koska saatan pyrkiä ns. liikuntalukioon, jonne ei todennäköisesti ysillä, saatikka kasilla päästä.

Eli juuri tuo kamala akka (tekee ihan hyvää kirjoittaa noin :D) esiintyi unissani, jossa yritin oman tapanikin mukaan vain itsepintaisesti järjestää hänelle potkut. Sinänsä typerää, mutta mukavaa tekemistä sadepäivän varalle! Unessani olin myös selvittänyt kaikki hänen tietonsa ja selailin välillä kyseisia asiakirjoja (joihin siis tiedt olin tallennuttanut). Joissain kohdin uni oli melko sekava, mutta kamalia kokemuksia siihenkin ehti sisältyä!

Liebster Award-kummajainen saapuu

Koska Aconitum Noidankoto; Valkosipulia ja Salviaa-blogissa laittoi kyseisen palkinnon yleiseen jakoon, nappasin sen sielä hieman huonotapaisestikkin omaan blogiini (suurkiitos Aconitumille kuitenkin!). Mutta tässä se nyt kuitenkin on...

 

Mukana tässä ovat myös kyseisen blogin sivuilta jälleen huonotapaisesti ja muittamutkitta kopioimani säännöt, mutta uskoisin toimivani aivan laillisesti, sillä olen kyseistä blogia tässä jo parin viimelauseen ajan hehkuttanut (:D). Tässä siis kyseisessä blogissa (mukavasti suomennettuna) nököttävät ohjeet:

1. Kiitä henkilöä jolta sait palkinnon.
2. Vastaa mukana tulleisiin kysymyksiin (11kpl).
3. Keksi itse myös 11 kysymystä seuraavalle bloggaajalle.
4. Jaa tämä tunnustus eteenpäin yhdelletoista blogille joilla on alle 200 lukijaa.

Käydäänpä sitten siis kysymysten pariin...

1. Juhannusperinteesi jota et ole vielä koskaan rikkonut?

- Kukkia on tullut joka juhannuksena aktiivisesti kerättyä ja jostain syystä olen myös vaellellut iltasella (tai oikeastaan myös yöllä) ulkosalla ja vain kuunnellut helmipöllöjen huhuilua lähimetsässä. Tuo johtunee ehkä osittain siitäkin, että täällä takapajullassa yleensä niin aktiivisesti häiritsevät motoristitkin ovat juhannuksena kotosalla, tai ainakin vähintään jossain muualla.

2. Käytätkö sormuksia? Jos, niin mitä ja missä sormissa?

- Kovin aktiivisesti, en. Joskus tulee silti käytettyä keskiaikaistapahtumasta ostamaani pronssisormusta ihan vain sen kauneuden takia ja silloin oikeassa nimettömässä. Poden nimittäin 'metalliallergiaa', enkä voi pitää ylläni pitkiä aikoja muita kuin kultakoruja.

3. Lempivihreäsi luonnossa?

- Hmm, ehkäpä juuri se raikkaan keväinen lehtivihreä, joka syntyy kun katsoo esim. tammen lehteä alhaalta käsin, aurinkoa vasten.

4. Mitä eläintä voisit viimeiseksi kuvitella syöväsi ääritilanteessa?

- Kissa, upein eläin maailmassa ainakin omasta mielestäni. Ei, ei vain käy, varsinkin kun taidan ajatella hieman muinaisegyptiläisenä kissoja jonkinlaisina pyhimyksinä, enkä vain niiden hiirenmetsästystaidon takia.

5. Mistä pidät eniten avaruudessa?

- Jonkinlaisesta mystisyydestä, joka siellä vallitsee. Se että siellä on niin paljon salaperäisiä kolkkia ja periaatteessa ihminen ei tiedä vielä avaruudesta mitään. Ainakaan oman mittapuuni mukaan.

6. Lempimausteesi (eikä maustesekoitusta)?

- Kaneli. Mutta jos terveellisemmässä mittakaavassa asiaa ajatellaan niin ehkä kaikki sipulijauheet, joita vain on niin helppo lätkäistä paistinperunoiden päälle hyvää makua tuomaan.

7. Mikä oli suosikki sarjakuvahahmosi lapsena ja mikä nykyään?

- Kestosuosikkina Aku Ankka! Nyt ja aina. Tosin viimeaikoina myös (todella) humoristiset, japanilaiset mangat ovat nostaneet osakkeitaan.

8. Suosikki pikaruokasi? Grilliltä tai omasta jääkaapista..

- Purkkiramen tai pikaramen varsinaiselta nimeltään. Oikeastaan en järin pidä nuudeleista, mutta ilmeisesti japanilaiset osaavat valmistaa ne minunkin nirson makuni mukaan. Valitettavasti ramenia myydään vain harvoissa ja valituissa S-Marketeissa ja ehkä muutamissa Prismoissa (?).

9. Kerro mikä on oudointa mitä sinulla on ollut julkisesti ylläsi?

- Todennäköisesti kaikki kynnelle kykenevät cosplayasut, jos muutamia eskarissa vanhoista farkuista väsäämiäni "vaatteita" ei oteta lukuun...

10. Lapsuutesi lempikirja jota haluaisit lukea myös omille lapsillesi (tai luet jo)?

- Varmaankin Viisikko-sarja. Ihastuttava ja välillä hyvinkin pelottava (:D) sarja, jossa loppu on aina onnellinen. Hyvää kuvailua ja kirjan tarinaan pääsee helposti mukaan, sekä hahmoihin samaistumaan.

11. Kuukauden pahin mokasi?

- Ööh... Todennäköisesti se kun eilisiltana lähetin 'pomolleni' aineistoa seuraavaan lehteen (jonka toimittajana siis työskentelen, ilmoitus tähän väliin) ja kirjoitin pitkän sepostuksen sähköpostiin alkaen: Tässä se juttu nyt viimein on" ja kerroin sitten kaikista ongelmista mitä minulla erillisinä liitetiedostoina lähetettävien kuvien kanssa oikein oli. Jo sen lähetettyäni huomasin kauhukseni etten sitten loppujen lopuksi ollut lähettänytkään varsinaista juttua, pelkät kuvat vain. Täytyi sitten aloittaa seuraava viesti: "Niin, tässä olisi vielä se juttu...".

Oli aika karmaiseva kokemus!

Kröhöm, kaikille niille (toivottavasti lukijoilleni) jotka ovat tämän jo lukeneet. Koska olen vielä hieman alkutekiä täällä blogimaailmassa (totta tosiaan), haastan tähän kaikki ne kynnelle kynekenevät ja tämän jutun lukeneet, jotka täyttävät sen alle 200 lukijan 'riman', kopioikaa tämä blogiinni yhdessä allle laatiemini kysymysten kanssa! :)

Ja tässä ne nyt ovat:

1. Minne tahtoisit matkustaa ja miksi?

2. Oletko aamu- vai iltaihminen?

3. Jos saisit kolme toivetta, mitkä ne olisivat?

4. Parasta metsässä (tai luonnossa ylipäätänsä)?

5. Missä urheilulajissa koet olevasi paras ja miksi?

6. Mitä kammoja sinulla on (esim. hämähäkit, korkeanpaikankammo)?

7. Mikä on sinulle vaikeaa/Missä olet huono?

8. Lempikorusi?

9. Nimeä kolme maailman kauneinta ääntä.

10. TV-ohjelma, jonka et tahto loppuvan/tai et tahtonut sen loppuvan.

11. Oudointa mitä olet ikinä tehnyt?

Tylsyys voi yllättää kauniina kesäpäivänäkin

Niin, tylsyys siis todellakin vallitsee täällä ilmassa vaikka ulkona paistaa aurinko ja tekemistä riittäisi vaikka kuinka moneksi tunniksi. Esimerkiksi suunnistusaiheinen juttu pitäisi saada tänä iltana lähetettyä lehden toimitukseen, mutta minä senkun vain istun tietokoneen ääressä, aivot vain tyhjää lyöden. Joskus elämä osaa olla masentavaa!

Toisekseen olin eilisiltana hieronnassa pääosin penikoitteni takia, mutta myös samalla sain huomata olevani käytännössä aivan kokonaan jumissa! Erityisesti lapojen välistä löytyi 'herneitä' eli lihasjumittumia. Joten liikunnastakaan ei nyt oikein tule mitään, vaikka ulkona olisikin mitä mainioin sää. Eilen ottamani kuva parin sadan metrin päässä talostamme sijaitsevalta pururadalta voi kertoakkin lisää kauniin sinisestä taivaasta, lämpimistä keleistä ja ihanista värisävyistä...

 

Mutta en sitten tuon isompaa kuvaa maisemasta saanut, huonolla Samsung Galaxy Minin kännykkäkamerallani... Toivon tosiaan että saan järjestelmäkamerani kohta kuntoon!

Mutta mitä minä sitten olen täällä yksinäni puuhaillut. vastaus on tietenkin yksinkertainen, leikannut hiukseni. Mutta niille jotka ajattelevat nyt mielessään minua jonkinlaisena kaljuna, kertoisin että olen leikannut itse hiukseni toisesta luokasta lähtien ja ilokseni voin todeta että olen kehittynytkin huimasti! Latvat jätin suurinpiirtein omaan rauhaansa, sillä taidan olla aivan liian kiintynyt auki ollessaan kyynerpäihini ulottuviin hiuksiini. Tässä kuitenkin kuva uudesta otsatukastani.

Ajatuksena olisi vielä värjätä hiuksieni päät liukuvan vaaleanpunaisiksi, mutta sitä en ole toistaiseksi vielä ehtinyt toteuttaa... Alun perinhän hiukseni olivat vahvasti punaruskeat mutta jostain typerästä syystä niistä on ajan saatossa tullut tuollaiset.

Tässä vielä se lauantaina Desuconista ostamani Kawaii-paita, jonka kaveriksi suunnittelen lolihametta. Kaavojakin on siis tullut viimepäivien ajan etsiskeltyä ja ihmeteltyä netistä, mutta valitettavasti on vieläkin epäselvää minkälaisen teen... No, ainakin vaaleanpunainen väri on selvillä!

Kaavaohjeita etsiskellessäni olen myös päätynyt muutaman ihanan, engalnninkielisen blogin sivuille. Täytyykin siis jälleen hieman kohentaa engalnnin kielitaitoani, sillä nähätävsti kaikki kaavat ovat joko englanniksi tai japaniksi...

Desucon 2013!

Niin, tulipahan jälleen vietettyä ikimuistoisia hetkiä Sibeliustalolla, kun viimein tämänvuotinen Desu sinne leiriytyi. Itse en niin järin paljoa ehtinyt panostaa cossiini, mutta muiden cosseja tuli silti ihasteltua ja kuvattua. Ja tätynee vielä lisätäkkin, että EuroCosplayssa oli mahtava taustamusiikki!

Niin, itsehän tälläkertaa cossasin D.N.Angelin Hiwataria, ja jotta varmasti eroittuisin joukosta niin naisversiota hänestä... Näin viedään jälleen cosplayn näkymättömiä rajoja entistäkin kauemmas. No, pääsyy tuohon 'naisversioon' oli se, etten jostain syystä millään tänävuonna raaskinut leikata upean, sähkönsinisen peruukkini pitkiä hiushaivenia. Juuri näin käykin aina, kun pitäisi leikata pitkiä hiuksia lyhyiksi... Ei vaan millään uskalla...

 Hieman huonohan tuo kuva minusta on, mutta koettakaa armollisesti kestää... :)

Oudointa tuossa asussani oli vielä se, etten ole ikimaailmassa lukenut yhtään D.N.Angelia, saatikka katsonut anime-versiota. Asuun päädyinkin siis oikeastaan vain kaverien painostuksesta! No, nyt kuitenkin sain Desusta ostettua englanninkielisen 1. osan, kuuden muun mangan lisäksi, ja ajattelin tässä alkaa hieman tutustumaan kyseiseen sarjaan.

Tokihan Desusta tuli myös tehtyä niitä omien sanojeni mukaan löytöjä ja äitini mukaan rojuja. Mangoja (ei siis niitä hedelmiä) tuli ostettua yhteensä seitsemän kappaletta, kuten joku jo ehkä ehtikin laskea, lisänä myös ilmaiseksi saatu kirjanmerkki. Ostettua tuli myös kaksi uutta viuhkaa (toinen kuvassa), musta ristikuvionen solmio (jonka muuten sain pelastaa roskakorista sen jälkeen kun äitini näki sen...), söpö vaaleanpunainen Kawaii-paita kulkiäisenään 'Sano mua senseiksi'-pinssi, Naruto-juliste Kakashi pääosissa ja kymmenen ei niinkään uutuuden hienoa, mutta silti todella hyväkuntoista ja mikä parasta jo valmiiksi leikattua peruukkia.

Äitini suureksi huojennukseksi mitään lumppuja (eli tässätapauksessa käytettyjä lolimekkoja) ei tullut ostettua, pääosin minulle liian suurten kokojen takia. Tosin, roinan lisäksi tuli ostettua myös kaverieni vihaamia mansikka pockuja ja mansikka ramunea. Molemmat tosin jo naposteltu/juotu loppuun.

Tässä vielä esittelyssä upea julisteeni, tosin surkealla kuvanlaadulla höystettynä...

Niin, että seuraavan kerran rynnätään sitten Frostbiteen, jollei sattumalta silloin ole tulossa hiihtokilpailuja... Ja toivon hartaasti ettei ole... Ja tällähetkellä suunnitteilla on fairy kei-hame, joka sopisi hyvin yhteen kawaii-paitani kanssa... Tosin, se on vielä hyvin vahvasti suunnitteluvaiheessa eikä kangastakaan ole vielä tilattu.