Suunnistamassa, ja jälleen heinäkuun helteillä

Tulipahan tässä viimeviikonloppuna käytyä jälleen Lahti-Suunnistuksessa, joka järjestettiin jälleen heinäkuun helteillä. Tosisin sanoen kyseisessä kilpailussa on ollut aina todella kuuma sää, mikäli nyt minä muistan. Mutta varsin hyvin menivät itseltäni kilpailut tänäkin vuonna! Yhteistuloksissa olin jopa toinen, vaikka kilpailinkin ikäisiäni vanhemmassa sarjassa. Ensimmäisenä päivänä voitin, mikä oli kyllä ihana uutinen. Tuolle ensimmäiselle päivälle ja keskimatkalle sitä oltiin tähdätykin! :)

 Tulipahan kuitenkin niin, etten sitten kaiken tohinan ja väsymyksen keskellä saanut raavittua kasaan juttua Lahti-Suunnistuksesta. Onneksi kuitenkin on edessä vielä NuJu (Nuorten Jukola), minne toivoisin pääseväni ainakin 2. joukkueeseen... Ja jos en pääse, niin matkustan ainakin paikanpäälle. Olisihan se hauskaa myös itse kilpailla, mutta kun noista viestijoukkueiden valinnoista ei aina pysy tavallinen tallaaja perillä. :) Etenkin kun välillä tuntuu talkootyön vaikuttavan niihin enemmän kuin itse suunnistustaito...

Joka tapauksessa kisat ovat nyt takana päin ja minäkin saan vaihteeksi huokaista hieman helpotuksesta. Tiedossa olisi rahallisia ja pitkiä kävelylenkkejä, jotka varmasti tuovat hieman mukavaa poikkeusta treenisuunnitelmaani. Ja samalla ajattelin kuunnella hieman musiikkia mainiosta Samsungin kännykästäni... Ei ihan perinteistä lenkkeilyä!

Mutta enpä sitten väsääkkään tähän postaukseen enempää, muuten nimittäin varmaan tylsistyttäisin kaikki lukijani ainaisilla kilometrisepustuksillani... :)

Case Closed, Meitantei Conan or Detective Conan

Tulipahan tässä lolimekon valmistelujen lomassa myös hieman alettua katsomaan taas jo monen vuoden takaa suuren ihailuni, palvontani ja fanitukseni alaisena olleen manga-sarjan anime-versioita. Kyseessä on siis Gosho Aoyaman sarja, suomessa parhaiten tunnettu nimellä Salapoliisi Conan. Kyseinen sarjahan on suosittu ympäri maailmaa ja tunnettu mm. Japanissa nimellä Meitantei Conan (Mestarietsivä Conan) ja Yhdysvalloissa nimellä Case Closed (huonolla englanninkielelläni suomennettuna Tapauksessa kiinni).

Koska olen myös tänään harvinaisen laiska, en jaksa edes yrittää väkertää tähän kummoista esittelyä sarjasta. Niinpä kopioin jälleen jostakin, tälläkertaa CONAN-KUN fanisivustolta tänne pienen esittelyn. Samaiselta sivustolta löytynee rutkasti lisätietoa sarjasta, mikäli siitä (ja toivottavasti) kiinnostuit! ;)

Shinichi Kudo on 17-vuotias lukiolainen, joka toimii vapaa-aikana etsivänä. Hän on saanut mainetta ja kunniaa ratkaisemistaan rikoksista ja omaa myös suurta luottamusta Tokion poliisipiirin poliiseilta, kuten komissario Megurelta. Eräänä päivänä Shinichi on tyttöpuolisen lapsuudenystävänsä kanssa viettämässä aikaa huvipuistossa, jonka nimi on Tropical Land. He päättävät käydä vuoristoradalla ajelulla, mutta tuosta ajelusta tulee ikimuistoinen, sillä samassa vaunussa oleva henkilö murhataan aivan heidän istumapaikkojensa tuntumasta. Shinichi alkaa ratkoa murhamysteeriä eikä aikaakaan, kun se on jo perin pohjin selvitetty. Paikalla on kuitenkin samaan aikaan myös kaksi mustiin pukeutunutta herraa, joiden käyttäytyminen jää häiritsemään Shinichiä. 

Myöhemmin Shinchi seuraa kyseistä kaksikkoa ja löytää toisen näistä käymässä kiristyskauppaa huvipuiston johtajan kanssa. Shinichi nappaa kuvia talteen kamerallaan, mutta toinen mustiin pukeutuneista herroista huomaa hänet ja onnistuu hiipimään Shinichin taakse tämän huomaamatta, saaden kolkattua häneltä tajun kankaalle. Mustiinpukeutunut herra, joka paremmin tunnetaan nimellä Gin – syöttää Shinichille vasta testausvaiheessa olevan myrkkykapselin, jonka tarkoituksena on hävittää ruumis täydellisesti ilman jäämiä edes myrkystä. Toisin kuitenkin käy ja myrkky kutistaa Shinichin kymmenen vuotta nuoremmaksi ja seuraavan kerran, kun Shinichi herää, hän onkin seitsemän vuotias! 

Shinichi yrittää epätoivoisesti ratkaista mustiin pukeutuneiden miesten arvoitusta ja saada yhdessä toisen kohtatoverinsa Shihon (Ai/Sherry) kanssa valmistettua vastamyrkkyä, joka palauttaisi heidät takaisin oikean ikäisiksi. Organisaatiota tuntuu kuitenkin olla lähes mahdotonta tavoittaa ja kohtaamiset näiden kanssa ovatkin harvinaisia, mutta sitäkin toiminta täytteisempiä. Organisaation metsästyksen ohella, Shinichi auttaa etsivä Kogoro Moria ratkomaan tämän saamia toimeksiantoja. Agasa pyysi Rania majoittamaan Shinichistä Conaniksi muutautuneen pikku pojan luokseen, jotta Shinichin olisi helpompi saada vihjeitä organisaatiosta, sillä mikä muu paikka kuin poliisiasema tai etsivätoimista tarjoaisi sellaisia mahdollisuuksia.
Conanin ja kumppanien seikkailu jatkuu edelleen kuumeisesti, ja he joutuvat lähes päivittäin mitä vaarallisempiin seikkailuihin ja rikosten maailmaan.. 

Itse pidän sarjan hahmoista eniten Eri Kisakista (kuva alhaalla), vaikkakin Eri esiintyykin vain valitettavan harvoin sarjassa. Etenkin nyt odotan innolla koska Gosho tekee seuraavan mangan, jossa myös Eri on mukana...

Tässä jälleen jo aiemmin mainitulta fani-sivustolta törkeästi napattu pieni esittelynpätkä... Sielläkin hänet oli laitettu vain satunnaisiin hahmoihin... ;___; Muutosta tähän Gosho!

Perustiedot:
Ikä: 37
Sukupuoli: Nainen
Silmien väri: Sininen
Hiusten väri: Ruskea

Tausta:
Eri on Kogoron entinen vaimo, mutta heidän eronsa ei ole vielä täysin virallinen ja heidän suhteensa onkin luokiteltu tällä hetkellä asumuseroksi. Eri on myös siis Ranin äiti, mutta hänen mielestään on parempi, että Ran asuu isänsä luona, sillä Erin elämäntahti on hyvin kiirreellistä asianaja työntakia ja Kogoro tarvitsee Rania luokseen avuksi. Eri omistaa myös nykyään kissan, jonka nimi on mystisesti Goro, jokainen voi pohtia mistä moinen nimi on mahtanut kissalle kenties tulla. Goro on rodultaan Venäjän sininen.

Erin ja Kogoron tunnesotkuja on seurattu aina ajoittain sarjassa ja heidän väleissään onkin tapahtunut viimeaikoina positiivista edistymistä, vaikka monesti Kogoro onnistuukin sössimään asiat vahingossa. Heidän tunteensa ovat kuitenkin edelleen hyvin vahvoja molemminpuolin eikä Eri voi sietää nähdessään Kogoron jonkin toisen naisen kanssa. 

Ammatti:
Eri on ammatiltaan lakimies ja hän omistaa oman lakifirman, joka kantaa nimeä Kisakin asianajotoimisto. Eri on työnsä puolesta hyvin arvostettu ammattilainen ja hän saa osakseen paljon toimeksiantoja. Hän on myös muutamaan kertaan joutunut ratkaisemaan yhdessä Conanin kanssa visaisia murhatapauksia rikospaikalta käsin sattuessaan paikalle ja hänen päättelytaitonsa ovat vakuuttaneet myös Conanin hyvin. Eräässä tapauksessa Eri joutui myös edustamaan miestään, koska tämä sotkeutui tahtomattaan erääseen murhaan muistamatta itse mitään tapahtumista. Eri ei myöskään ole koskaan hävinnyt yhtään juttuaan.

Hän on myös hyvin korkeakoulutettu henkilö jo ammattinsakin vuoksi. Lisäksi Erin entinen koulu on Teitan High School, jossa hän tapasi ensimmäisen kerran myös Kogoron, Yukikon sekä Yusakun. 

Harrastukset:
Eri tasapainoittaa kiireellistä elämäänsä neulomisen avulla. Hän on asiassa erittäin taitava ja onkin antanut Ranille ohjeita hyvän villapaidan tekemiseen, kun tämä halusi yllättää Shinichin. Eri myös pitää erittäin paljon pesäpallosta, mutta lähinnä katsomistasolla vain.

Muuta:
Hänen nimimerkkinään on toiminut mm. The Queen of the Legal World. Lisäksi Eri on totaalisen huono kokki, joka onkin osoittautunut yhdeksi mahdolliseksi syyksi hänen ja Kogoron riidoille. Ja hän pitää erityisen paljon Kahvista.

Mutta todellakin suosittelen lämpimästi sarjaa kaikille, vaikkei olisikaan mangasta/animesta erityisen kiinnostunut! :) Se sen takia, että sarja on pääosin dekkari! Sarjassa on myös mitä mainioin juoni ja seuraavista osista ei ole puutetta :) Toisaalta Gosho alkaa juorujen mukaan pikkuhiljaa lopettelemaan sarjaa, mutta eihän se koskaan estä lukemista?

Paluu lolitojen maailmaan

Niin, viimepäivien ajan on tullut lähes pakonomaisesti seurattua urheilua, urheilua ja vain urheilua, siinäkin pääosin suunnistuksen MM-kisoja. Ja ovathan nyt käynnissä yleisurheilun Eliittikisatkin. Mutta eipä minusta ikinä sen kummempaa yleisurheilufania ole tullut. Mutta ennen kuin palaan haikailemaan urheilumaailmaan, kerron hieman uusista suunnitelmistani.

Täällä netissä poukkoiltuani tulin eräänä päivänä törmänneeksi aivan ihastuttavaan Sweet Lolita-mekkoon, mutta jotenkin asia vain jäi unholaan. Nyt, Vuokatinmatkaltani palattuani, kaivoin saman mekon kuvan uudelleen esiin ja jatkoin sen ihastelua. Samassa mielessä kävi se sekopäinen ajatus, että voisinhan minä yrittää väsätä mekon itse. Alhaalla esittelyssä kyseinen mekko.

Tuollaisen mekon tekeminen taitaa olla melkoinen pala tällaiselle, käsitöissä ei niin hyvälle kasinoppilaalle. Mutta yrittänyttähän ei laiteta, vai mitä? ;) Vai miten tuo sananlasku nyt menikään...

Tutkiskelin kuitenkin aika kauan kyseisestä mekosta otettuja kuvia, jotka löytyvät myös Milanoo.com'n sivuilta. Tässä sama mekko toiselta sivulta ja melkoisen söpön koristeen kera.

Aikani mietittyäni totesin myös että mekon helman alla on todennäköisesti myös se lolimekoile tyypillinen "muovikerros". Niin, että nyt varmaan sen ostaminen onkin suurin murhe, mutta toisaalta ehkä monta kerrosta kangasta ajaa saman asian? Että tällaisia ajatuksia minun pienessä pääkopassani juuri nyt pyörii.

Mekosta on hahmoteltu eräänlaiset kaavat paperille ja tämänhetkisen murheena ja oman kropan mittaaminen, jotta kangaspaloihin saadaan oikeat koot. Alhaalla vielä koriste, joka ei vaikuta niinkään mekon vaikeimmalta kohteelta. Ainakin aion yrittää luoda senkin!

Tämä mekkohan on ostettavissa jo aiemmin mainitun Milanoo.com'in sivuilta 62.99 dollarin hintaan. Itseltäni ei kuitenkaan mitään dollareita löydy (vaikkakin hinta olisi varmasti muutettavissa euroiksikin) enkä itse eio sitä tuolta tilata... Ja voisihan mekon tekeminen itse käsin olla hauskaakin? Itse olen tähän asti tehnytkin jo yhden mekon...! (saavus sekin) Ja mielestäni mekon tekeminen oli todella hauskaa, vaikka saumuri onkin hengenvaarallinen tappajakone.

Mekko vielä takaapäin. Tuota minä vielä mietin. Nauhat todennäköisesti kyllä säilyvät, mutta ajattelin että ne voisivat aivan yhtä hyvin olla valkeatkin... :)

Mutta enhän minä aina ole noin "ostosvastainen". Minä nimittäin hiljattain juuri ostin itselleni uuden, ihanan ja äitini työkaverin tyttaren japanista tilaaman lolita-hameen. Ja se on kyllä varmaa, että tulen pitämään sitä koulussa! :) Siinä ei kenenkään massateinin mielipiteet vaikuta laisinkaan... Ostamani hame näkyvissä alhaalla (vaaleanpunaruudullinen, hintalapun omistava ja keskimmäinen/päälimmäinen hame).

Hameen mukana tuli myös samaa kuosia oleva rusettipanta, joka on jo nyt vakiinnuttanut paikkansa perus päivävaatteissani. :)

World Orienteering Championships (WOC 2013)

Niin, mahtavinta kuluneessa viikossa on varmasti ollut tänä vuonna Suomen Vuokatissa järjestettävät Suunnistuksen MM-kilpailut! Olin itse seuraamassa kisoja paikan päällä ja myös osallistumassa MM-kilpailujen yhteydessä järjestettyyn Kainuun Rastiviikkoon. Mahtava meininki etenkin kun itsekkin pääsi siinä samassa suunnistamaan MM-kisamaastoissa.

Näin junnusarjoissakin riitti porukkaa (useimmissa sarjoissa 100 osanottajaa) ja lisämakua kilpailuun loi myös MM-kilpailuiden takia Suomeen matkustaneet ulkomaalaiset, jotka hekin siis kyseiselle Rastiviikolle osallistuivat. Omassa sarjassani näkyi porukkaa olevan Suomen lisäkis Venäjältä (mikä ei olekaan suuri ihme kun kerta naapurimaita ollaan), Virosta ja itselle yllätysmaana Irlannista. Vanhempien sarjoissa osanottajat olivatkin sitten kotoisin jo U.S.A:sta, Australiasta, Japanista ja Etelä-Amerikasta, hieman lähempana sijaitsevia valtioita unohtamatta.

Ja tulihan niitä mitaleita Suomellekin, tosin ennakkosuosikki Minna Kauppi niitä ei juurikaan tuonut. Ylhäällä Jani Lakanen voitettuaan miesten pitkän matkan hopeaa, vieressään voittaja Ranskan Thierry Guergiou. Miesten puolella Mårten Boström toi myös upeasti Suomeen kultaa sprintiltä!

Naisten puolella sen sijaan Merja Rantanen voitti naisten keskimatkalta varmasti hyvin tervetulleen ja odotetun pronssimitalin, kuten teki myös Venla Niemi naisten sprinttimatkalla. Kummassakin kilpailussa voiton vei Sveitsin Simone Niggli. Alhaalla järjestyksessä Venla Niemi, Merja Rantanen ja Simone Niggli. Kuvat on löydetty Googlesta.

Naisten viestissä Venla Niemi toi Suomen upeasti kärjessä vaihtoon ensimmäisen osuuden jälkeen. Toisella osuudella Anni-Maija Fincke joutui kuitenkin luovuttamaan kärkipaikan Norjan Mari Fastingille ja toi lopulta Suomen vaihtoon kolmisen minuuttia Norjaa perässä. Ankkuri Minna kauppi sai viimein viestissä kerättyä itsensä päätyen normaalille tasolleen ja ja juoksi ankkuriosuuden kärkiajan, nostaen Suomen toiseksi. Voitto oli Norjan joukkueelle suuri helpotus aluksi huonosti sujuneen suunnistusviikon päätteeksi.

Allekirjoittaneen kisat sujuivat aluksi hyvinkin mainiosti Tipasojan nopeissa maastoissa missä myös tuo MM-pitkä kilpailtiin. Maasto oli kaunista, aukkohakkuiden halkomaa, jäkäläpeitteistä mäntymetsää eikä kiviäkään löytynyt juuri mistään. Alla pieni karttapala vielä tuntemattoman suuruuden GPS:sän kera.

Kaksi kispäivää Tipasojalla vietettyä oli aika siirtyä Vuokatin rinteeseen, Koulurinteeseen, joka erosi edellisestä kilpailumaastosta kuin yö ja päivä, ehkä enemmänkin. Maasto oli siellä hyvin peitteistä, hidasta ja radat olivat lisäksi hyvin raskaat suurten korkeuserojen takia. Ja löytyihän alueelta muutama hyvinkin upottava suo.

Koulurinteessä kilpailtiin Kainuun Rastiviikon kahden viimeisen kilpailupäivän lisäksi myös MM-keskimatkan sekä viestin merkeissä. Niinpä maastoon syntyi nopeasti (suuren osanottomääränkin takia) uria, jotka saattoivat viedä joko omalle rastille tai sitten jonnekkin aivan muualle. Niitä kannatti kuitenkin seurailla, sillä maasto oli todetusti erittäin raskasta tiheän kasvillisuuden takia. Niin, ja etenkin torstain kartta oli juuri kasvillisuuden takia miltein kokonaan vihreä. Ja tulihan siellä pummattuakin...

Ja tulihan siellä myös tarkastettua Aateli Racen (rullahiihtokilpailu) reitti Vuokatinvaaraa ylös ja ihmeteltyä myös maisemia Puolangalla, jonne yhtenä välipäivänä matkustimme sukujuurien takia. Ja ovathan ne Kainuun maisemat aivan oma lukunsa... Niin kaunista! :) Kuva on Paltamosta.

Rastiviikon jälkeen suuntasimme autonnokan kohti Kalajokea, jossa ihmettelimme Pohjois-Pohjanmaan lakeuksia. Tosin, suurin osa matkasta tuntui olevan pelkkää pusikkoa. Merta kohden lähestyessä myös puusto alkoi suorastaan pienentymään ja lopulta männytkin näyttivät tulitikuilta. Tarkoituksenammehan tällä Kalajoen matkalla oli käydä kurkkaamassa ensivuoden Hopeasompien (käytännössä hiihdon junnujen SM-kisat) maastoihin. Mutta sitä ennen kävimme kuitenkin ihastelemassa Kalajoen merenrannan hiekkarantaa. Ja olihan se ihastuttava, tuli jotenkin Tanska mieleen.

Ja vielä Googlestä löydetty ilmakuva rannasta.

Olin sanaton, etenkin kun en juurikaan ole hiekkarantoja nähnyt sillä matkusteltua on tullut vain Suomen ja Ruotsin alueella. Mutta viimein tuuliselta rannalta päästyämme suuntasimme askeleemme Kalajoen Junkkarien keskuspaikkana pitämälleen hiihtomajalle. Pohjanmaalla kun oltiin niin ensimmäiseksi tuli mieleen jotain hyvin tasaista aluetta. Mutta mitä sieltä löytyikään? Valtava mäki! Maasto muuten oli hyvin kaunista, vaikkakin karua kivikkoa.

Lopulta heitimme kuitenkin heipat Kalajoelle ja suuntasimme Pohjanmaan laakeille pelloille, joilla ehkä pettymykseksi kasvoi hirveästi pusikkoa. Pellot eivät siis jyväjemmarien naapurustossa asuvalle hämäläistytölle niin suurta hämmennystä kuin ehkä olisi toivottu, mutta taloja sen sijaan tahdoin lähes kokoajan pysähtyä kuvaamaan. Niin että se siitä puukkojunkkarien yksityisyydestä... ;)