Olihan se upeaa. Kaikki 'vanhat' eli lukion kakkosen tytöt olivat laittautuneet upeiksi. Miesväellä oli tietysti musta puku päällä. Mietin, erityisesti tyttöjen kannalta mutte miksei poikienkin, että kuinkahan aikaisin he mahtaivat aamulla herätä laittautumaan? Tanssiaiset kun alkoivat aamukahdeksalta. Onhan tietysti mahdollista että he olisivat nukkuneet hienot kampaukset yllään. Minulla on siis vielä huimasti opittavaa rauhallisesti nukkumisesta. Uskoisin että vaikka kuinka yrittäisin nukkua rauhallisesti, heräisin aamulla kiroten, valtava takkupehko päässäni.
Pukujen väriloistoa saimme myös ihailla. Puvut olivat kaikki myös eri mallisia ja eri materiaaleista valmistettu. Suosikkinani toimi tummansininen 'prinsessamekko', jonka olkaimettomassa ja tiukassa yläosassa oli hopeisia helmikirjailuja. Alaosa oli suorastaan jättimäinen, samaa sinistä kangasta harsoina ja kauniina laskoksina. Joukossa oli myös selvästi kimonoa kuvaava satiinipuku, kaunis sekin. Tietenkin mukana oli myös vaaleanpunaisia, hopeisia, vihreitä, jäänsinisiä, mustia, punaisia, turkooseja ja keikenlaisia väriyhdistelmiä. Viimeisen erityismaininnan kaappaa oranssi puku, joka sai kantajansa näyttämään huippumallilta.
Tokihan eilisen abipäivän jälkeen myös vanhojen piti päästä rellestämään kouluumme. Asiaa avitti rakas ruotsinopettajamme, joka haki useita vanhojen porukoita luokkaamme järjestämään shown. Ja hauskaa oli! Koko 18 henkinen luokkamme nauroi kyyneleet silmissä heidän tempuilleen. Ruotsinopettajmmekin oli kyynel silmäkulmassa, tosin eri syystä. Hän totesi meidän nuorien kasvavan aivan liian nopeasti, sillä hänestä tuntui yhä että hänen vanhoille viimeksi kaksi vuotta sitten pitämästään viimeisestä ruotsintunnista oli kulunut vain parisen viikkoa.
Savathan vanhat myös meidät oppilaat pienoisen stressin valtaan. Aiheena omien vanhojentanssien vaatetus. Miespuolisillahan valinta oli helppo, valittavana oli ehkäpä uudet kengät ja mustan puvun pituus. Meillä naisilla taas valinta oli huomattavasti vaikeampi. Rupesimme ystävieni kanssa jo nyt suunnittelemaan asukokonaisuutta. Ja vaikeaa oli. Kiitän ja kumarran vielä siitä että minulla on ainakin neljä vuotta vielä aikaa päättä vanhojentanssipukuni.
Tähän loppuun mainitsen vielä koulumme orkesterin. Tällähetkellä nimeä 'vanhojentanssiorkesteri' kantava ryhmä on harjoitellut tiiviisti ennen h.hetkeä, tarkalleen joka päivä. Eilen he lisäksi säestivät iltavanhojentansseja noin kello yhdeksään. Joten suurkiitos heille! Itsekkin voisin periaatteessa olla orkesterissa, jos en omaisi niin vakavasti yliliikkuvia niveliä. Ne kun eivät kestä suurta ja pitkäkestoista rasitusta. Miksi sitten hiihdän ja suunnistan? Siinäpä kysymys johon en osaa vastata. Olen kuitenkin ollut kyseisessä orkesterissa itsenäisyyspäivänjuhlan aikoihin, mutta jouduin jättämään homman kesken olkapäiden läjhtiessä jatkuvasti sijoiltaan.
Tässä taisivatkin tulla ne tärkeimmät asiat. Abikarkithan ovat toki huvenneet huomattavaa vauhtia. Lisäksi minulla on huomenna aluemestaruus hiihtokisat Espoossa. Saa sitten nähdä miten menee... Alla vielä kuva vanhojentanssimekosta, joka myös näyttäytyi koulumme juhlassa.
Puss & Kram,
Chista
oot tosi nätti
VastaaPoista